Itämisen tuskainen odotus

Laittaessani siemeniä itämään en osannut aavistaa kuinka jännittävää ja samalla turhauttavaa on odottaa siementen itämistä. Jotkin siemenet itivät jo viikossa, mutta joitakin on saanut odottaa todella pitkään. Esimerkiksi Lanceolatumin kanssa menetin lähes toivoni saada sitä itämään ja noin kuukauden kuluttua kylvämisestä menin jälleen kerran ylös noustuani katsomaan ruukkua, mutta ei siellä ollut mitään, niin kuin ei ole ollut muinakaan päivinä.
Myöhemmin samana päivänä sumuttelin chilejä ja otin Lanceolatumin ruukun käteeni ja yritin jo hieman epätoivoisena hoputtamalla ja syyllistämällä saada siemeniä itämään kertoen kuinka pettynyt heihin olen kun eivät idä sitten millään. Tytärtäni tuo kaikki suunnattomasti huvitti ja hän sanoi, että vastahan sinä aamulla niitä katsoit ettei ne nyt noin nopeasti kasva, mutta kuitenkin tästä kaikesta vain noin tunti ja ruukussa pilkisti pienen pieni niskalenkki. Voi onnea, voi autuutta kuinka pieni kasvinalku voikaan saada aikuisen miehen iloiseksi vaikkakin hieman huolettaa tuo taimi sillä se nousi "kypärä" päässään ja nyt jännittää kuinka noin onnettoman pieni taimi saa itsensä edes pystyyn siemen päässään, mutta sitkeitä kavereita nämä kuulemani mukaan ovat ja näyttävät tykkäävän kun niille hieman juttelee, täytyy tässä varmaan pikkuhiljaa uskoa mummoani joka aina jutteli kasveilleen ja sanoi niiden tykkäävän siitä.

Kuva kyseisestä kypäräpäästä ja laitoin vielä tulitikunpään kuvaan mittasuhdetta antamaan sillä kaikki muut idättämäni chilit ovat olleet paljon suurempia ituineen, mutta enpäs ole montaa vielä idättänytkään.